Heippa! Olen Jasmiina Soidinaho, Etelä-Pohjanmaalta kotoisin oleva valokuvaaja. Opiskelen tällä hetkellä Tampereen yliopistossa kuvajournalismia, eli toisin sanoen tuskailen graduni kanssa ja pohdin, mitä teen valmistuttuani.

Olen vuonna 1991 syntynyt sunnuntailapsi, joka vietti lapsuutensa ja nuoruutensa laakeissa peltomaisemissa Etelä-Pohjanmaalla. Pienenä katosin peltoon, jahtasin kissanpentuja heinäpaalien seassa ja aloin itkemään, kun jouduin partioon, sillä pelkäsin, etten osaa mitään. Olin jo pienenä tomera ja luova: rakensin pahvilaatikoista omia prinsessalinnoja, kissanpennuille omia koteja ja äitini kauhuksi kuuraketin, jolla halusin muuttaa maasta. Piirustukseni täyttivät niin kotimme kuin koulumme taideluokan seinät; voi ehkä todeta, että luova kukoistukseni alkoi jo hyvin varhaisella iällä.

Aloitin kuvaamisen vuonna 2012, jolloin hankin ensimmäisen Canonini. Kuvasin aluksi hiljaisia metsämaisemia, mutta kaipasin kuviini ihmisiä, tunteita ja liikettä, joten ystäväni joutuivat pian poseeraamaan minulle. Meillä oli usein hauskaa laittautuessamme ja etsiessämme mekkoja; joinain kertoina maalasimme kasvoihin myyttisiä riimuja ja hankimme poronsarvilta näyttäviä koristeita. Tajusin jo varhain, että kuvien maagisuus syntyi paitsi läsnäolosta, myös siitä, että oli innostunut siitä, mitä teki.

Minulla meni useita vuosia yrittäessäni pohtia, mikä haluan olla “isona”. Tein taukoamatta ravintola-alan töitä, jonka ohella kuvasin omia luovia kuvauksiani. Unohtumattomat hetket ja elämän pienet vivahteet kiehtoivat minua niin paljon, ettei kamera irronnut kädestäni edes vapaa-ajalla.  

Vuonna 2021 päätin hakea Tampereen yliopistoon journalistiksi, ja sitten vielä erikseen kuvajournalistiksi. Purskahdin molemmilla kerroilla itkuun kuullessani, että minut on hyväksytty sisään, sillä olin jo useasti jäänyt muutaman pisteen päähän. Vasta siinä kohtaa ymmärsin sen palon tarkoituksen, joka oli pitänyt valokuvaamisen kipinää sisälläni jo useita vuosia: tätä minä oikeasti haluan tehdä.

Olen toipuva perfektionisti, joka vaatii itseltään paljon, mutta kuvattavalta vain kameran eteen astumista. Neuvon ja ohjaan mielelläni henkilökuvauksissa, sillä tiedän, kuinka pelottava kameran linssi on toiselta puolelta katsottuna. Minusta onkin parhainta testata poseerauksia mallini kanssa, jolloin yhteistyö on mutkatonta ja joskus jopa tahattoman koomista.

Olen toiminut tapahtumakuvaajana ja häävalokuvaajana. Toimin freelancer-kuvaajana teatteri Hysterialle, sekä työskentelin Ilkka-Pohjalaisen lehtivalokuvaajana kesä-heinäkuussa 2023 sekä kesä-elokuussa 2024.

Kaiken tämän lisäksi olen Gummeruksen tuleva esikoiskirjailija romantasiatrilogialla, innokas syksyihminen (joka nuuhkii kanttarellit mättäiden seasta) sekä akvarellimaalauksia tekevä taiteilijaintoilija.